torstai 1. lokakuuta 2009

miksi lavasteita öin ja päivin?

Minulla ei ollut mitään varsinaista päämäärää ryhtyä lavasterakentajaksi. Ei se käynyt edes mielessäni, ennenkuin välivuosi näytti olevan edessä ja piti kuumeisesti selata ammattikoulujakin yhtenä vaihtoehtona. Halusin pysyä kuitenkin taidealalla ja sitten kävi niinkin somasti, että kaverini suositteli Lavastetta minulle.
Aloitin vähän myöhässä koulun käynnin, mutta menetetty viikko ei tuntunut pian edes pahalta. Sain muut oppilaat todella nopeasti kiinni, palat loksahtelivat paikalleen enemmän ja enemmän joka päivä ja joka päivä koko lavasterakennusopiskelu alkaa tuntumaan paremmalta ja paremmalta.

Taideopinnoissa on yleisesti ottaen se huono puoli, etten koe oppivani varsinaisesti mitään uutta. Lavasterakennuslinjalla opin kuitenkin joka päivä jotain, niin käytännöntaitoja kuin jotain vähän erilaistakin.
Nyt olen huomannut jopa miettiväni, että voisin tavallisen taidelinjan sijaan hakea tämän kaksi ja puolivuotisen jälkeen jatko-opiskelemaan ihan lavasterakennusta lisää. Se tuntuu tarjoavan mielenkiintoisia työmahdollisuuksia sekä itselleni mielenkiintoa ylläpitävää tekemistä.
Ehkä lavasterakennus tuntuu parin vuoden päästä jo täysin omalta jutulta. Elämä yllättää kun sitä ei suunnittele liikaa.